Lohjan pitäjässä liikuskeli marraskuussa 1899 salaperäinen kulkija viettelemässä tilattomia siirtolaisiksi. Kulkija ylisti Australian Queenslandia suomalaisten luvatuksi maaksi ja sai eräät torpparit vakavasti suunnittelemaan kotimaansa hylkäämistä. Viettelijän puheet eivät kuitenkaan tehonneet lohjalaiseen räätälin vaimoon Matilda Grönqvistiin (1863-1903), joka oli itseoppinut perinteenkerääjä ja kirjeenvaihdossa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa. Grönqvist lähetti saman vuoden lopulla SKS:lle kuvauksen, jossa hän purki elävästi yllyttäjän itselleen aiheuttamaa traumaa.
Grönqvistin lähettämä kuvaus tilattomia maanitelleesta kulkijasta on kiintoisa, koska samaan aikaan Queensland oli myös lehtijulkisuudessa näkyvästi esillä siirtolaisuuden kohdealueena. Toisin kuin muu Australia, Queenslandin osavaltio ei kärsinyt 1890-luvulla syvästä talouslamasta vaan tarvitsi lisää työvoimaa. Tästä syystä osavaltion hallinto käynnisti kampanjan erityisesti maataloustyöläisten houkuttelemiseksi alueelle siirtolaisiksi. Koska tulijoita Britanniasta ei ollut tarpeeksi, hallinto suuntasi katseensa Pohjoismaihin, mistä siirtolaisia oli virrannut Queenslandiin jo edeltävinä vuosikymmeninä.
Suomalaisissa sanomalehdissä alkoi ilmestyä Queenslandia siirtomaana mainostavia ilmoituksia huhtikuussa 1899. Pian Queenslandin valtio palkkasi Suomeen myös oman siirtolaisuusasiamiehen, oululaisen asioitsijan John Antellin. Hänen nimissään ilmestyneissä lehti-ilmoituksissa kuvattiin Queenslandin tarjoamia mahdollisuuksia ja siirtolaisten kokemuksia sieltä sekä mainostettiin matkan edullisuutta. Lehtikampanjan laajuuden perusteella osavaltion hallinto oli aidon kiinnostunut suomalaissiirtolaisista.
Ilmoitus Uudessa Suomettaressa 30.4.1899.
Queenslandin mainoskampanja osui otolliseen hetkeen, sillä poliittinen jännitys Suomen suuriruhtinaskunnassa oli omiaan lisäämään painetta siirtolaisuuteen. Edellistalvena oli maassa levinnyt huhuja, joiden mukaan Suomen oma armeija lakkautettaisiin ja suomalaiset asevelvolliset joutuisivat viisivuotiseen sotapalvelukseen Venäjälle. Näiden huhujen perustana olivat Venäjän hallituksen kaavailemat lakiuudistukset, joita vastikään virkaansa astunut kenraalikuvernööri Bobrikov osaltaan edisti. Pelko joutumisesta sotapalvelukseen Venäjälle sai lisäpontta keisarin helmikuussa 1899 antamasta manifestista, joka avasi portit entistä ankarammalle asevelvollisuuslaille. Näissä oloissa nuorten miesten siirtolaisuus näyttää lisääntyneen merkittävästi, joskaan aihetta ei ole toistaiseksi kunnolla tutkittu. Kun Queenslandin hallinto oli juuri samaan aikaan aktiivinen siirtolaisten rekrytoinnissa, osavaltio näyttäytyi houkuttelevana vaihtoehtona suomalaisnuorukaisille, etenkin kun näille luvattiin Lontoosta eteenpäin ilmainen matka.
Keväällä 1899 Queenslandin-siirtolaisuuden puolesta alkoi kampanjoida myös työväenjohtaja Matti Kurikka (1863-1915). Hän perusti toukokuussa Helsingissä Kalevan kansa -nimisen seuran, joka alkoi suunnitella suomalaisen ihanneyhteiskunnan perustamista Queenslandiin. Seuraan liittyi jopa 800 jäsentä.
Ajatus Matti Kurikasta Australiassa kiihotti aikalaisten mielikuvitusta. Pilapiirros Velikullassa 18.5.1899.
Vielä samana kesänä Kurikka itse lähti Queenslandiin tutustumaan olosuhteisiin ja valmistelemaan siirtokunnan perustamista. Tähän hän sai tukea myös osavaltion hallinnolta. Kurikan vanavedessä pitkälle laivamatkalle lähti muitakin suomalaisia. Queenslandiin vuosina 1899 ja 1900 saapuneiden suomalaissiirtolaisten kokonaismäärä tosin jäi 180:een, mikä oli varsin vähän ottaen huomioon osavaltion kampanjoinnin ja Kurikan utopian saaman näkyvyyden. Suomalaissiirtolaisten nimiä on helppo löytää esimerkiksi Queenslandiin saapuneiden siirtolaislaivojen saapumisrekistereistä, tosin usein omituisissa kirjoitusasuissa.
Kurikan lähdölle Queenslandiin irvailtiin Matti Meikäläinen -pilalehdessä 4.8.1899.
Matilda Grönqvistin kuvauksen perusteella maatyöläisten houkuttelu ”Kvinslandiin” ei rajautunut lehti-ilmoituksiin, vaan sitä harrastivat myös maaseudulla liikkuneet yllyttäjät. Grönvist kertoo katkerana, että Lohjalle saapunut kulkija oli saanut pauloihinsa jopa hänen aviomiehensä. Räätäli Grönqvist oli luopunut siirtolaisuushaaveistaan vasta, kun Matilda oli ilmoittanut antavansa miehensä mennä ja jäävänsä lapsensa kanssa Suomeen. Matilda suhtautui vieraaseen viettelijään muutenkin voimakkaan kielteisesti, sillä hänen mukaansa tämä toi vaatteissaan syöpäläisiä, jotka sairastuttivat hänet päiväkausiksi.
Kuka tilattomia siirtolaisiksi houkutellut salaperäinen kulkija sitten oli? Tähän kysymykseen Grönqvist ei kuvauksessaan vastaa vaan toteaa ajatuksia herättävästi:
Sen miehen nimiä, joka tämän minulle teke en tahdo mainita, koska hän näyttää olevan erään yhdistyksen palveluksessa, jota minä kunnioitan. Mutta kuinka surkuteltavaa se on, että sama henkilö joka on liikkuvinaan kunniallisella toimella, sen ohella koettaa pettää isänmaataan, niin että houkuttelee herkkäuskoisia ihmisiä pois maasta. Jo aikaisemmin olen nähnyt varoituksia samasta henkilöstä sanomalehdissä, mutta en silloin luullut joutuvani mihinkään tekemisiin hänen kanssaan.
Kuvaus johdattaa spekuloimaan, oliko lohjalaisia yllyttänyt mies kenties Matti Kurikka itse. Tätä oletusta tukee maininta yllyttäjän kuulumisesta Grönqvistin kunnioittamaan yhdistykseen – voi nimittäin otaksua, että Grönqvist suhtautui työväen yhdistystoimintaan myönteisesti. Myös viittaus siihen, että samasta henkilöstä oli aiemmin ollut varoituksia sanomalehdissä, sopisi Kurikkaan, jonka nimi oli ollut taajaan kohu-otsikoissa keväästä 1899 alkaen.
Mikäli Grönqvistin maininta tapahtumien ajankohdasta pitää paikkansa, ei kulkija kuitenkaan voinut olla Kurikka. Tämä nimittäin oli marraskuussa 1899 jo saapunut Queenslandiin lähdettyään sinne elokuussa Lontoon kautta. – Ensimmäinen Kurikan raportti Queenslandista julkaistiin Työmies-lehdessä 29.11.1899.
Toinen, epätodennäköisempi vaihtoehto Grönqvistin kuvaamaksi yllyttäjäksi olisi Queenslandin mainoskampanjasta vastannut asiamies John Antell. Hän oli edeltävänä kesänä solminut yhteyden Kurikkaan ja asettunut Helsinkiin hoitamaan siirtolaisten rekrytointia. Myös Antellin toimet herättivät lehdistössä epäluuloja, sillä hänen lupauksiaan siirtolaisiksi haikaileville epäiltiin harhaanjohtaviksi. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että Antell olisi liikuskellut kiihotustöissä maaseudulla syöpäläisten täyttämissä vaatteissa. Näin ollen häntäkään ei voi osoittaa Grönqvistin kuvaamaksi kulkuriksi, vaan tämän henkilöllisyys jää arvailujen varaan.
Ilmoitus Hämäläisessä 4.10.1899.
Asioitsija John Antellin (1877-1928) rooli Queenslandin siirtolaisuuskampanjassa on joka tapauksessa historiallisesti kiinnostava. Antell nimittäin vaikutti myöhemmin oululaisen sanomalehti Kalevan keskeisenä taustavoimana. Hän toimi lehteä julkaisevan kirjapainoyhtiön toimitusjohtajana vuosina 1907-1908 ja johtokunnan jäsenenä pitkään tämän jälkeen.
Kiintoisaa on, että Kaleva-lehti aloitti ilmestymisensä juuri huhtikuussa 1899, jolloin myös Queensland-kampanja alkoi Suomessa. Lehden satavuotishistoriassa arvellaan jopa, että Kalevan perustaja Juho Raappana olisi saanut innoituksen lehden nimeen nimenomaan Kurikan hankkeesta perustaa Australiaan samanniminen siirtokunta. Arvelu tuskin kuitenkaan pitää paikkansa, sillä Kurikka alkoi julkisuudessa puhua Australiaan lähdöstä ja perusti Kalevan kansa -seuran vasta Kalevan näytenumeron jo ilmestyttyä.
Matilda Grönqvistin tunnevaltainen kertomus Queenslandin-yllytyksestä tuo mieleen myös vaihtoehdon, että hän keksi koko tarinan siirtolaisuuteen yllyttäneestä kulkijasta. Grönqvistin vihjailut kiihottajan henkilöllisyydestä viittaavat niin vahvasti Kurikkaan, että luultavasti yhteyden huomasivat myös kirjoituksen vastaanottajat SKS:ssa. Kenties Grönqvist halusikin kirjoituksellaan tarkoituksellisesti mustamaalata Kurikkaa, joka tuolloin oli muutenkin sanomalehdistön sylkykuppina, ja näin kohottaa profiiliaan kulttuurieliitin silmissä. Tai sitten Grönqvist vain sekoitti asioita mielessään ja aidosti luuli kulkijaa Kurikaksi.
Olennaisempaa on silti se, että Grönqvist ylipäänsä nosti Queenslandin-siirtolaisuuden SKS:lle lähettämänsä kirjoituksen aiheeksi. Tämä osoittaa kaukaisen siirtomaan herättäneen myös tavallisissa maaseudun ihmisissä aitoa kiinnostusta, olkoonkin, että Queenslandin-kuume jäi lyhytikäiseksi ilmiöksi.
Pian sen jälkeen kun Matti Kurikka oli rantautunut Queenslandiin, ilmestyi Työmiehessä (27.10.1899) oheinen kohua herättänyt laulu.
Kirjallisuutta:
Heimo, Anne: Socialist Endeavors, Fist Presses and Pen Wars: Literacy Practices of Early Finnish Migrants in Australia. Teoksessa Ann-Catrine Edlund, Anna Kuismin & Timothy Ashplant (toim.) Reading and Writing from Below: Exploring the Margins of Modernity. Umeå University & Royal Skyttean Society, Umeå 2016, 97-113.
Heimo, Anne & Pollari, Mikko & Rajavuori, Anna & Salmesvuori, Päivi & Salmi-Niklander, Kirsti & Suodenjoki, Sami: Matti Kurikka – Profeetta omalla ja vieraalla maalla. Työväentutkimus 2015, 18-26.
Koivukangas, Olavi: Sea, Gold and Sugarcane. Attraction versus Distance. Finns in Australia 1851-1947. Institute of Migration, Turku 1986.
Makkonen, Anna (toim.): Karheita kertomuksia. Itseoppineiden elämäkertoja 1800-luvun Suomesta. SKS, Helsinki 2002.
Mikkola, Kati: Kansanrunouden kokoelmat. Teoksessa Lea Laitinen & Kati Mikkola (toim.) Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa. SKS, Helsinki 2013, 337-378.
Suistola, Jouni: Kaleva. Sata vuotta kansan kaikuja. Kaleva Kustannus, Oulu 1999.
Matilda Grönqvistin kuvausta ”Viime vuoden tapahtumia” (1899) säilytetään Grönqvistin henkilöarkistossa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa.
Ääniä alhaalta 